Uhka vai mahdollisuus

 Verkon voima

Some on nykyään joka paikassa esillä. Kaikki somettavat, kaikki katsovat somea ja kaikilla on jonkinlainen somerooli. Somessa voi olla seuraajana ja lukijana tai sisällön tuottajana ja osallistujana, kehujana, kannustajana ja valittajana. 

Some on sekä hyvä että paha. On niin helppoa kirjoittaa joku mielipide, on myös helppo sitä kommentoida ja on myöskin helppo mollata toisia. Se on helppoa kun voi olla lähes nimettömänä ja kasvottomana.

tässä mielessä some ja verkko voi olla uhka, mutta myös mahdollisuus. Esimerkiksi tämä uutinen, jossa ratsastaja ei enää halunnut osallistua ratsastuskoulun toimintaan koska koki että hevosia kiusataan ja oppilaita käsketään satuttamaan niitä on oikein oiva esimerkki somen ja verkon toiminnasta.

Uutinen levisi nopeasti ja se sai paljon kommentteja, osa oli rohkaisevia, hyvä että asioista puhutaan, osa taas tosi negatiivisia joissa kiinnitettiin huomiota enemmän kuvan ylipainoiseen hevoseen kuin itse asiaan, eli hevosten kohteluun ja siihen miten meitä opetetaan kohtelemaan hevosia.

Osa hevosalan ihmisistä jopa hieman pelästyi asian saamaa huomiota ja julkisuutta ja pelkäsi sen olevan negatiivinen asia ratsastuskouluille. Joidenkin mielestä juttu nimenomaan sai kaikki ratsastuskoulut näyttämään syyllisiltä hevosen kurjaan kohteluun. 

Asia on tärkeä ja hyvä, että se tuli esille. Se vaan sai aikamoiset mittasuhteet juurikin nykyajan somen ansiosta. Jos 90-luvulla oltaisiin alettu kirjoittelemaan samasta asiasta, olisi pitänyt kirjoittaa Hevoshulluun tai Villivarsaan mielipide -osastolle ja olisi kestänyt aikaa ennen kuin juttu olisi julkaistu, melkein asia olisi jo unohtunutkin siinä välissä. Tiedon kulku ja asioihin kommentointi oli paljon hitaampaa kun nykyään kun kaiken saa jaettua toisten luettavaksi heti tässä nyt.

Kuitenkin some ja verkko on mahdollisuus. Se mahdollistaa tiedon levittämisen, asioista keskustelun, tavaroiden mainonnan, nopeamman kaupan kasvun ja paljon muuta. Some on kuitenkin lopulta enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Mahdollisuutemme hyödyntää verkkoa ovat aikamoiset eikä varmasti kaikkia tapoja ole edes kokeiltu vielä. Voidaan tehdä verkkovalmennuksia, pitää etäkoulua, soittaa videopuheluita. Yhteydenpito viestintävälineillä on huomattavasti helpompaa kun ennen mutta samalla siitä tulee meille eräänlainen näkymätön vankila, joka pitää meitä otteessaan. Pitää olla tavoitettavissa kun on kännykkä joka liikkuu mukana. Ennen piti olla kotona ja vastata puhelimeen kun se soi. Mistään ei nähnyt kuka soittaa. Asiat jouduttiin sopimaan etukäteen, nyt voi vaan soittaa ja toteuttaa. Ennen oltiin enemmän itsenäisiä kun ei ollut sitä puhelinta koko ajan mukana. Näkymättömässä vankilassa pitää olla tavoitettavissa ja löydettävissä heti.

Nykyään ihmiset ovat tottuneet käyttämään kännykkää ja vaikeaa olisi kuvitella elämää ilman sitä. Toimeen tultiin kuitenkin myös aikana jolloin kännykällä vain soitettiin, pelattiin matopeliä ja laitettiin tekstiviestejä. Sähköposti oli toki mutta vastausta saattoi joutua odottamaan pitkään.

Ihmisillä on nykyään tapana keskittyä valittamaan joka asiasta. Jos kommentoit toisen juttua, se on huono asia, jos et kommentoi, taas väärin. Jos itse kirjoitat saat kestää kritiikin. Palaute asioista tulee niin nopeasti ja on niin armotonta. Kuitenkin ihminen on vain ihminen, sama kun silloin 90-luvulla. 

Käytetään somea ja verkkoa asiallisesti niin että niitä voidaan käyttää asiallisesti.